Miltä näyttävät teknologian hyödyntämisen nykytila ja tulevaisuus hoivapalveluasumisessa?
Haastattelimme yhdessä konsulttiyhtiö Nordic Healthcare Groupin (NHG) kanssa loppuvuodesta 2022 viiden suuren julkisen ja yksityisen hoivapalveluita tuottavan organisaation johtajia teknologian hyödyntämisestä hoivapalveluasumisessa. Saimme kuulla heidän visioitaan siitä, millaisena he näkevät tulevaisuuden hoivapalveluasumisen. Hämmästystä vastaajissa herätti erityisesti nykytilan pysähtyneisyys – esiin tuli kuitenkin myös toivo paremmasta.
Sosiaalihuollon teknologinen muutos on jäänyt huomattavasti jälkeen terveydenhuollon ja useiden muiden toimialojen digitalisaatiosta. Kuitenkin markkinoilla on käytettävissä laaja-alaisesti teknologiaa, joka parantaisi palveluiden laatua ja tehostaisi toimintaa. Palveluasumisessa tällaisen teknologisen alhaisen hyödyntämisasteen vaikutukset heijastuvat suoraan palvelun laatuun ja kustannuksiin. Lisäksi kasvava henkilöstöpula haastaa toimintaa jo nyt ja tilanne on muuttumassa entistä vaikeammaksi. Toimintoja, joita voitaisiin automatisoida, tehdään käsin, ja turvallisuutta ei riittävästi edesauteta teknologian keinoin. Esimerkiksi yövalvontaa toteutetaan palveluasumisessa pääosin henkilöstön voimin eikä sitä täydennetä sensoriteknologialla, jolla saataisiin tarkempi näkemys asiakkaan yönaikaisesta hyvinvoinnista ja kohdennettua palvelu asiakkaan tarpeen mukaisesti.
Syy nykytilanteeseen on teknologiaa edistävien ajureiden puute. Lainsäädäntö ja alan ohjeistus eivät velvoita tai tue modernin teknologian hyödyntämistä palveluissa tai teknologisia investointeja. Palveluntuottajilla on halu tuoda teknologiaa palveluiden tueksi, mutta hoivapalveluiden matala tai negatiivinen kate sekä korkeat tuotantokustannukset estävät tällä hetkellä teknologiainvestoinnit.
Tulevaisuuden palveluasuminen – oman näköistä ja turvallista elämää
Haastatellut hoivapalveluorganisaatioiden johtajat kuvailivat ihanteellista tulevaisuuden palveluasumista 2030-luvulla. Kävi ilmi, että kaikki heidän kuvaamansa tulevaisuuden palveluasumista tukevat teknologiset innovaatiot ovat jo olemassa. Ne eivät vain ole käytössä. Haastateltujen toiveissa nousivat esiin muun muassa seuraavat seikat:
- Haastateltujen visioissa Ihmiset saavat elää oman näköistä, vapaata ja turvallista elämää. Heillä on mahdollisuus harrastaa ja olla yhdessä läheisten sekä muiden tärkeiden henkilöiden kanssa. Tämän mahdollistaa hoitamassa ja palvelemassa olevien ihmisten lisäksi taustalla toimiva teknologia.
- Haastatellut henkilöt näkivät tulevaisuuden palveluasumisen huomattavasti nykyistä monipuolisempana. Asumisyhteisöt muodostavat korttelimaisesti hyvin erityyppisiä palveluita tarvitsevien asukkaiden yhteisön. Asunnon rakenteissa ja huoneistossa olisi modernia teknologiaa, joka lisäisi asunnon viihtyvyyttä ja tukisi asiakkaan hyvinvointia sekä lisäisi sosiaalisuutta.
- Asiakkaan hyvinvointi ja turvallisuus ovat palvelun keskiössä. Mitä monipuolisemmin saadaan tietoa asuinrakennuksessa olevien tai puettavien sensoreiden kautta asiakkaan hyvinvoinnista ja tekemisestä, sen paremmin voidaan ennakoida asiakkaan tarpeet ja olla tarvittaessa tukena.
- Kommunikointi ympäröivän yhteiskunnan ja ihmisten kanssa tulisi olla ikääntyvien arkipäivää riippumatta terveydentilasta.
- Teknologiaa voi käyttää luonnollisella kielellä puheentunnistuksen avulla. Hoitotyötä tekevien osalta puheentunnistus ja sitä kautta kirjaamisen helpottuminen vapauttaisi merkittävästi työaikaa.
- Organisaation reaaliaikainen tilannekuva sekä palvelutuotannosta että asiakkaista on välttämätön tehokkaan ja laadukkaan palvelutuotannon johtamiseksi.
Miten tuomme tulevaisuuden nykyisyydeksi?
Haastattelujen pohjalta kiteytimme palveluasumisen digitalisaation tiekartan neljään teesiin:
1. Tarvitsemme kansallisen yhteisen vision
Visio tehostetusta palveluasumisesta mahdollistaa palveluntuottajien kehitystoimenpiteiden kohdistamisen yhtenäisesti saman tavoitteen edistämiseen. Visio voisi olla esimerkiksi palveluasumisen monimuotoinen kortteli, jossa erityyppiset palveluidentuottajat tarjoaisivat asiakkaille tarpeenmukaisia palveluita palvelupoolista ja jossa teknologiaa olisi hyödynnetty kaikessa, missä se parantaisi palvelun laatua, lisäisi asiakkaan ja läheisten tyytyväisyyttä, tekisi palvelusta kustannustehokkaampaa ja lisäsi työntekijöiden tyytyväisyyttä.
2. Tarvitsemme muutokselle taloudelliset ajurit ja lainsäädännön tarkastelua
Lainsäädäntö ei tällä hetkellä edesauta teknologian hyödyntämistä palvelutuotannossa, vaikka teknologia todistetusti tehostaisi palvelutuotantoa ja parantaisi palvelun laatua. Mahdolliset lainsäädännölliset ajurit ja teknologian käyttöönottoa ohjaavat standardit liitettynä taloudellisiin ajureihin edesauttaisivat teknologian hyödyntämistä palveluasumisessa. Hoitajamitoitusta voitaisiin tarkastella yhdistettynä teknologisiin apuvälineisiin.
3. Tarvitsemme tietoa ja kokemusta
Koska hoiva-alan teknologinen kehitysaste on vielä hyvin matala, ei alalla ole riittävästi kokemuksellista ja tutkittua tietoa teknologian optimaalisesta hyödyntämisestä. Alalle tarvitaan pilotteja ja testiyksiköitä sekä tutkimusta siitä, millä tavoin teknologia voidaan tuoda palveluasumisen osaksi parantamaan asiakkaan ja läheisen kokemusta, lisäämään työntekijätyytyväisyyttä sekä tehostamaan toimintaa.
4. Tarvitsemme henkilökunnan teknologisten kykyjen hyödyntämistä ja osaamisen kehittämistä
Teknologian kehittyessä tulee teknologiset valmiudet huomioida myös hoiva-alan koulutuksessa sekä johtamisessa. Suuri osa alalla työskentelevistä henkilöistä käyttää vapaa-ajallaan tehokkaasti modernia teknologiaa, mutta tämä osaaminen jää tällä hetkellä suurelta osin käyttämättä. Alalla on myös henkilöitä, joille teknologian laaja-alainen käyttö työssä on vierasta ja jotka tarvitsevat tukea ja koulutusta oman osaamisen kehittämiseen.
Mummon ja papan hyvä hoiva
Teknologian hyödyntäminen tulevaisuuden palveluasumisessa on väistämätöntä. Teknologian hyödyntämiseen ohjaa myös kasvava palveluiden tarve. Alaa vaivaava henkilöstöpula vaatii tarkastelemaan teknologian mahdollisuuksia, jotta hoitajien aikaa voidaan vapauttaa asiakastyöhön. Ikääntyneiden parempi asuminen vaatii myös yhteiskunnallista asennemuutosta – ikääntyneet, myös muistisairaat, ovat yksilöitä, joita tuetaan ”elämän makuisessa elämässä”. Teknologia toimii taustalla varmistamassa turvallisuuden ja mahdollistamassa aktiivisen arjen.
Meillä on halutessamme mahdollista toteuttaa sote-sektorin merkittävin teknologinen harppaus lähivuosien aikana ja nostaa suomalaiset hoivapalvelut ylpeyden aiheeksi. Muutos vaatii visionääriset mutta selkeät tavoitteet, vahvat ajurit ohjaamaan kehitystä, tietoa ja näkemyksellistä muutosjohtamista sekä mummon ja papan hyvästä hoivasta innostuneet ihmiset.
