Jodi Beggs ja nainen poseeraavat valokuvaa varten

Podcast: Teknologia-alan naisvaikuttajat murtavat alan myyttejä

Janina Backlund

Janina Backlund

Markkinointijohtaja, Microsoft Suomi

Lukuaika, 31 min.

Tarvitseeko olla insinööri päästäkseen teknologia-alalle? Teknologia-alan naisvaikuttajat murtavat alaan kohdistuvia myyttejä sekä keskustelevat alan houkuttelevuudesta ja siellä vallitsevista stereoptypioista.

 

 

Podcastissa keskustelemassa:

Katarina Engblom
Microsoft Oy:n kumppaniliiketoiminnasta vastaava johtaja

surfacethewomen

 

Milja Köpsi
#mimmitkoodaa -ohjelman vetäjä

surfacethewomen

 

Marjo Miettinen
Teknologiateollisuus Ry:n hallituksen puheenjohtaja

surfacethewomen

 

Sofia Pohls
Finders Seekers Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja

surfacethewomen

 

Tekstitykset podcastiin:

[00:00:13.590] – Katariina Engblom

Tervetuloa kuuntelemaan Surface The Women-kampanjan podcastia . Surface The Women-kampanja on jo kolmen vuoden ajan tuonut esille teknologia-alan naisia. Alalla on yhä huutava pula naisista, ja kampanjamme tarkoitus onkin inspiroida ja tuoda esille alan naisesikuvia. Tänään arvon naiset murramme yhdessä niitä myyttejä, joita edelleen toistetaan liittyen naisiin teknologia-alalla. Minä olen Katariina Engblom ja työskentelen Microsoftilla yhdessä maailman johtavassa teknologiayhtiössä kumppaniliiketoiminnasta vastaavana johtajana, ja minulla on muutama myytti muurrettavana. Mutta, ennen kuin menemme asiaan, esitellään muut podcastin naiset. Marjo, aloitetaanko sinusta?

 

[00:01:04.970] – Marjo Miettinen

Joo, kiitoksia. Hei vaan kaikille minunkin puolesta. Tosi ihanaa olla täällä teidän muiden kanssa keskustelemassa tärkeästä aiheesta. Mä olen perheyritys Enston hallituksen puheenjohtaja ja yksi omistajista. Istun tällä hetkellä myös Teknologiateollisuus ry:n puheenjohtajan pallilla. Mulla on ollut mielenkiintoinen tehtävä, kun olen ollut parissakin säätiössä jakamassa teknologia-alalle apurahoja TT-säätiön puitteissa, ja Tekniikan edistämissäätiön puitteissa. Mä istun aika monessa hallituksessa, niin startupeissa kuin isommissa yrityksissä. Se, mikä on ollut kauhean kiva ja sopii tähän, niin mä olen yksi Women in Techin perustajista. Kiva olla mukana!

 

[00:02:01.880] – Katariina Engblom

Näin ollaan. Kiitos, Marjo, kun lähdit mukaan. Mä todella odotan tässä mitä myyttejä sun kokemuksella haluat murtaa. Aivan mainiota. Milja, voitko seuraavaksi esitellä itsesi?

 

[00:02:18.930] – Milja Köpsi

Kiitoksia. Tälleen Marjon jälkeen on olo hieman pieni, koska Marjohan on yksi Suomen  mahtavimmista esikuvista meille kaikille muille. Mulla on ikää jo 45, mutta mä olen tullut toimialalle vasta noin reilut  viisi vuotta sitten. Mä vedän tällaista Mimmit koodaa -ohjelmaa, jonka tarkoituksena on tarjota aikuisille naisille matalan kynnyksen maksutonta ohjelmaa, jolla me saadaan nimenomaan niitä myyttejä ja stereotypioita purettua, ja annettua siihen tilalle  inspiraatiota ja rohkaisua,  ja opetettua vähän niistä kaikista mahdollisuuksista, mitä softa-ala tarjoaa ihmisille. Ehkä sieltä meidän 7000:n Mimmin yhteisöstä saadaan tuleville vuosille valtava määrä osaamista.

 

[00:03:07.370] – Katariina Engblom

Kiitos, Milja. Tuo on aivan upeeta, koska osaajia tarvitaan, ja se mikä on niin makeeta on se, että keskityt tekemiseen lässytyksen sijasta. Mua myöskin kiinnostaa kuulla mitä tarinoita sä sieltä kuulet? Mitkä on ne myytit, mitkä ehkä estää jotakuta naista tulemaan teknologia alalle? Sofia?

 

[00:03:28.600] – Sofia Pohls

Hei, kiitos! Ihan mahtavaa olla täällä nyt. Mä edustan nyt varmaan sitä kaikista nuorinta kaartia. Multa löytyy kuitenkin jo semmoinen kymmenisen vuotta teknologia-alalta uraa, ja olen nimenomaan erikoistunut rekrytointeihin. Olen toiminut ihan suorahakutehtävissä ja rekrypalveluiden myynnissä mainostajana. Tuossa kolmisen vuotta sitten pistettiin Finders Seekers pystyyn. Me ollaan nimenomaan erikoistuttu erikoisteknologian alan yritysten ja digiosaajia houkuttelevien yritysten rekrytointistrategioihin ja työnantajakuvabrändäykseen.

 

[00:04:02.430] – Katariina Engblom

Mainiota, kiitos. Tämä on tosi mielenkiintoinen kulma myös tähän, koska mä uskon myös, että rekrytoinnissa ja siinä maailmassa, mitä ihmisiä haetaan ja myös mitä uskotaan, että ne ihmiset haluaa työnantajaltaan, niin siinä varmasti myös aika helposti toistetaan esimerkiksi jotain stereotyyppisiä asioita, tai asioita, jotka ehkä ei edes oikein peilaa sitä tilannetta, mutta uskotaan vaan, että kyllä tää jotenkin näin vaan menee.

 

[00:04:37.400] – Katariina Engblom

Nyt mä ajattelin, että me mennään suoraan näihin myyttien murtamiseen kerta kerta kaikkiaan. Mulla on itselläni pari tällaista myyttiä mielessä, jotka on mun mielestä sellaisia hokemia,  mitä esimerkiksi mulle usein sanotaan. Yksi niistä, jos mä vähän murran jäätä tässä myytin murtamisesta on se, että pitääkö olla tekninen koulutus, että voi olla teknisellä alalla töissä? Mun täytyy sanoa ihan suoraan, että mua vähän ärsyttää tämä asia. En ole vielä soittanut Fazerille, mutta mä ajattelin, että jos soittaisi ja kysyisi, että onko heillä ongelmaa siinä, että kaikki luulee, että pitää olla viiden tähden tähtileipuri, että voi olla Fazerilla töissä? Tai uskooko joku, että Finnairilla on pelkästään lentäjiä henkilöstössään? Ei, ei tietenkään! Mutta mä en tiedä, että miksi tähän teknologia-alaan liittyen ajatellaan, että kaikki ihmiset siellä ovat jotain insinöörejä. Se ei itse asiassa ole totta, ja yksi parhaista johtajista, ketä mä oon tavannut niin, on nainen hardcord-teknologia-alalla, niinhän on taiteiden maisteri. Tämä on yksi myytti, mitä mä halusin murtaa. Nyt mä en malta olla kysymättä heti Marjoilta, että Marjo, sun näköalapaikalta ja sun kokemuksesta, niin miten miten sinä näet tämän myyttipuolen tässä Women in Tech-skenessä?

 

[00:06:12.530] – Marjo Miettinen

Tämä on ihan mielenkiintoinen kysymys minulle ihan kaiken kaikkiaan. Mä olen 30 vuotta ollut teknologia-alalla töissä, ja mähän olen kasvatustieteilijä. Väitellyt sellainen, eli mä olen ihan muuta kuin teknologia-alaan kouluttautunut. Kantapään kautta mussa asuu pieni insinööri mun sydämessä. Mä rakastan tätä työtä kaiken kaikkiaan. Sehän on fakta, mitä säkin sanoit, että Suomi muka olisi insinöörien luvattu maa. Se ei pidä paikkaansa. Se on joskus ehkä 90-luvulla ollut näin, mutta ei enää. Mutta, se joka mun mielestä mulle tuli ensimmäisenä mieleen, kun sä rupesit puhuu näistä myyteistä on, että naiset ei ole kiinnostuneet matematiikasta. Mä oon hirveän iloinen, että sekään ei enää pidä paikkaansa! Se on ihan puppua, koska vasta tänä keväänä ensimmäistä kertaa pitkän matematiikan lukijoita – tai kirjoittavia – on enemmän naisia kuin miehiä. Mä olin, että “Jippii!”, tää on ihan loistava juttu! Sitten toinen on tää,  jonka mä olen jostain…. Nyt mä vähän varastan tän idean, mutta että tohtori kuuluu terveyskeskukseen. Se on minusta kanssa ajatuksena  kiva, koska me tarvitaan pikku hiljaa yrityksiinkin korkeamman tason, tohtoritason, opiskelijoita ja sen koulun läpikäyneitä. Itse asiassa lääkäreistähän yli puolet on jo naisia. Siinä on hyvä benchmarkkaus alalle. Tässä pari.

 

[00:07:46.920] – Katariina Engblom

Kyllä. Milja: Miten sä kommentoisit tai jatkaisit?

 

[00:07:55.700] – Milja Köpsi

Marjo viittasi jo siihen kultaiseen 90-lukuun, jolloin puhuttiin paljon insinööreistä ja matematiikasta ja se oli sitä koodikeskeistä – ja se on tavallaan myös meidän toimialan itsemme luoma syy. Sen lisäksi, että meillä on niitä sukupuolistereotypioita, niin meillä on stereotypioita siitä koodarista, että sen pitää olla tietynlainen. Kyllähän me tiedetään sen kuplan sisällä, että mikä se tilanne on. Me ei mennä enää se teknologia edellä välttämättä, mutta se softa on se ratkaisu. Se on se väline, jonkun toisen ongelman, asian, ratkaisuun tai luomiseen.  Siinä meillä on vähän duunia tuonne yhteiskunnan muihin aikuisiin päin eli just opettajiin ja opoihin ja vanhempiin, koska he on edelleen siinä 90-luvun käsityksessä siitä mitä se softa on, ja  että se tarvii sitä tiukkaa teknistä ja teknologia edellä olevaa asennetta. Se ei pidä paikkaansa, ja senhän takia me pyöritetään paljon tällaisia ohjelmia , kuten Mimmit koodaa. Teknologiayritykset tekee paljon tällaisia kampanjoita, koska se mielikuva pitää muuttaa. Se stereotypia pitää poistaa.

 

[00:09:00.350] – Katariina Engblom

Se on juuri näin. Ne voi istua ihmeen lujassa tämmöiset stereotypiat ja hokemat. Ehkä ajattelemattakin, jos niitä vaan hokee, niin ne vaan jatkuu. Miten sä Sofia näkisit tän omasta näkökulmastasi?

 

[00:09:21.170] – Sofia Pohls

Komppaan kyllä edellisiä ja ehkä lisäisi tähän vielä sellaisen ihan yleisen teeman, tällaisen stereotypia mihin itse olen törmännyt urallani, jossa sanotaan, että naisia ei kiinnosta teknologia. Tai, että naisia ei kiinnosta ura teknologia-alalla, mikä on mun mielestä myös myös aivan aivan järjetön myytti. Nyt naiset käyttää teknologiaa ihan siinä, missä miehetkin. Naiset pelaa ihan siinä, missä miehetkin, joten sen sanominen, että meitä ei kiinnosta teknologia on aivan täysin myytti. Lisäksi monia naisia kiinnostaa ura teknologia-alalla, ja just tuota, mitä Miljakin tuossa peräänkuulutti, niin nimenomaan sitä, että se itse kiinnostus, se työ, se lähtee oikeastaan sieltä aika alkuvaiheesta. Se lähtee kouluista, se lähtee niistä mahdollisuuksia mitä tarjotaan. Kun sä olet kirjoittanut sen pitkän matematiikan ja mihin sä sen jälkeen suuntaat, niin siinä vaiheessa me tarvittais paljon enemmän esikuvia ja kannustusta, jotta naiset myös hakeutuis tälle alalle. Toinen nimenomaan rekrytointiin liittyvä juttu on se, että usein meillä vaaditaan vaikka tietty koulutus, jotta sä pääset johonkin tehtävään.  Tämä on iso haaste vaikka naisena, joka on kouluttautunut johonkin toiseen tehtävään ja haluiskin siirtyä sinne teknologia-alalle. Sulla ei välttämättä ole enää niitä mahdollisuuksia siinä vaiheessa  käydä jotain viiden vuoden yliopistokoulutusta. Siinä me tarvitaan tällaisia Mimmit koodaa-aloitteita, joiden kautta päästäis helposti sinne teknologia-alalle.

 

[00:10:51.200] – Marjo Miettinen

Mä haluan vähän tosta, mitä Sofia sanoi,  että halutaanko teknologia-alalle ja haluaako ne naiset…. Kun mä olen huomannut ihan selkeästi nyt, että ilmastonmuutos on muuten se, joka nyt tuo naisia alalle, koska naiset haluaa olla ehdottomasti ratkaisemassa isoja globaaleja ongelmia. Ja yksi syy miksi sä valitset ihan jopa opiskelupaikan, että sä pääse jatkossa sitten näihin vastuullisiin tehtäviin, niin tätä on nyt mielenkiintoista seurata. Onko oikeesti näin? Koska mulla on hirveän vahva tunne nyt siitä, että näin juuri on. Me naiset halutaan olla mukana näissä isoissa ongelmanratkaisupaikoissa.

 

[00:11:34.340] – Katariina Engblom

Toi on hyvä pointti ja niin totta. Mä uskon itse, että teknologiaa tullaan tarvitsemaan erittäin paljon, jotta me voidaan tehdä jotain ilmastonmuutokselle. Ei oikein ole muuta tietä eteenpäin. Milja?

 

[00:11:48.330] – Milja Köpsi

Toi hirveen hyvä esimerkki, minkä Marjo sanoi siitä, miten naiset kuitenkin ymmärtää jo sen softan mahdollisuuden välineen, mutta että – ehkä teen tässä vähän stereotypisiä oletuksia – mutta ihmiset kaipaa… Tällaiset aikuiset ihmiset, joilla on jo elämänkokemusta ja työelämän kokemusta, niin he tietää, mitä he haluaa tehdä. Ne tietää mihin asioihin he haluaa vaikuttaa, niin silloin just esimerkiksi spesifisti ilmastonmuutos on asia, jota ne haluaa lähteä ajamaan. Ja siihen yhdistetään se ohjelmistokehitys jotenkin välineenä. Mimmit koodaa-ohjelman vetäjänä mä oon tosi kyllästynyt siihen keskusteluun mitä sanomalehdissä on, että miten saatais naiset alalle, tai kiinnostaako naisia? Naisia kiinnostaa, koska meillä on ollut lukuisia kyselytutkimuksia meidänkin ohjelmassa, jossa on jo vastaus näihin kysymyksiin, ja meillä järjestetään workshoppeja, on avoimia kaikille, niin meillä on ollut enimmillään yhteen workshopiin 800:n ihmisen jono. Tuutko kertoo mulle, että teknologia ei kiinnosta naisia! Meillä on ollut näin.

 

[00:12:45.500] – Katariina Engblom

Wow! Ja tätä kommentoi sitten…?

 

[00:12:45.500] – Sofia Pohls

No siis just tää. Naisia kiinnostaa teknologia-ala ihan super paljon. Mutta se, missä mun mielestä meillä on vielä tosi paljon tekemistään on se, miten me saadaan se ala kokonaisuutena enemmän sellaiseksi, että sä tunnet myös, että sä voit kuulua sille alalle? Just tässä mä peräänkuuluttaisin sitä, että me mietitään esimerkiksi työnantajabrändeissä, mutta ihan yliopistojenkin brändeissä, kaikkea mahdollista kuvastoa, sanoja, joita käytetään, kun puhutaan näistä paikoista. Niin sitä visiota ja missiota isommaksi. Ei vaan sitä, että “Tuu tänne tekemään koodia”, vaan oikeasti puhutaan myös jollain toisilla sanoilla. Näytetään kuvissa monipuolisesti niitä erilaisia opiskelijoita, erilaisia työntekijöitä. Koska sekin on yksi haaste, vaikka vaikka sua kiinnostaisi se ala, ja sitten sä näet jonkun kuvan, jossa on pelkästään vaikka valkoihoisia 35-vuotiaita miehiä, ja sä ite olet 21-vuotias nainen, jota kiinnostaa se ala, niin haluutsä mennä sinne? Se pitäisi tavallaan saada se inkluusio ja toteutumaan myös sillä puolella.

 

[00:13:42.035] – Katariina Engblom

Tää on niin, totta ja mä voin samaistua tuohon, koska mulla on tekninen koulutus ja siitä on toki monia vuosia, kun mä opiskelin, mutta silloinkin ne opinnot itsessään oli rakennettu niin, että ensin aloitettiin nippelinappi hardcore-teknologia, matematiikka, fysiikka ja näin. Sitten usean vuoden jälkeen kerrottiin, että mihin näitä käytetään. Mulla oli vähän sellainen fiilis, että “Hei, miksi ette sanoneet heti? Että tää on se visio tai tää on se käyttötarkoitus, mitä kaikella tällä (voi tehdä)”. Niin että se “Laplace-muunnos, sitä pitää käyttää signaalimodulaatiossa niin, että me saadaan kännykkä toimimaan”. AHAA! Se on heti vähän eri asia. Eli se, miten me asioita esitetään, niin se kaipaisi vähän päivitystä. Marjo, miten sä näet?

 

[00:14:56.750] – Marjo Miettinen

Mä rupesin miettimään, että kun tää  korona on kuitenkin ollut niin kauhea ikävä tässä meillä viimeisen vuoden, niin mitä hyvää siitä on kuitenkin seurannut? Ja sehän on itse asiassa tää Digital Way of Working, joka on tullut todella vauhdilla joka paikkaan. Se ei tarkoita sitä, että sun pitää olla jotenkin teknisesti kauheen hyvällä taustalla, koulutustaustalla, oleva. Ei tähänkään podcastiin liittyminen ollut mikään ongelma, vaan kaikki oli hyvin ohjeistettu – kiitos siitä muuten teille! Kaikki onnistuu ja tässä on opeteltu uusia mahdollisuuksia. Tai sitten meillä on sellaisia aloja –  sanotaan nyt vaikka, että kyberturvallisuus tai vastaavaa – ei sekään ole tänä päivänä pelkästään niiden kyberasiantuntijoiden tehtävä. Se ongelmahan on meidän kaikkien korvien välissä, että miten me tehdään. Nyt varsinkin tällä hetkellä tähän törmää. Itse joutuu tekemään valintoja, että avaanko ton liitteen vai enkö mä avaa liitettä. Oppia tulee joka puolelta. Tämä on sillä lailla mielenkiintoinen vaihe missä, me nyt tällä hetkellä ollaan. Tässä pääsee vähän eri näkökulmista tätä katsomaan.

 

[00:16:21.350] – Katariina Engblom

Tämä on juuri näin, ja tämä uskallus on asia, johon haluaisin palata, mutta Milja, haluaisitko kommentoida?

 

[00:16:27.620] – Milja Köpsi

Joo, mä haluisin ihan vähäisen peruuttaa tuohon Sofian kommenttiin tosta, että miten esitetään asioita. Sofia puhui asiaa. Se on totuus ja sitähän on tutkittu tosi paljon, että miten paljon merkitystä niillä kuvilla ja sanoilla on. Mun on pakko tässä kohtaa antaa vähän kiitosta meidän toimialalle oman työni kannalta. Softa-alallahan on ymmärretty diversiteetin ja inklusiivisen työn merkitys tosi vahvasti. Ja esimerkiksi meidän ohjelmaan osallistunut jo yli 5 yritystä softa-alalta, jotka on tarjonnut meille sitä sisältöä ja he on skaalanneet sen oppimisen sellaiseksi, että kuplan ulkopuolelta tuleva sen ymmärtää. He tukee meidän toimintaa taloudellisesti samoin kuin – kiitos Teknologiateollisuus – on myös tukenut viime vuonna meidän toimintaa.  Kyllä toimialalla hiffataan tämä tosi hyvin, mutta sitten se representaatio vielä sinne ulospäin, sinne yhteiskunnan puolelle vaatii mun mielestä ehkä pikkusen sitä tuunaamista vähän lisää. Tää vaan sivukommenttina tosta. Ja myös kiitoksena teille kaikille!

 

[00:17:35.360] – Katariina Engblom

Miten näette – kun mun mielestä tässä tuli todistettu aika monestakin kulmasta, että naisilla on kiinnostusta sekä matematiikkaan että tekniseen alaan, että se myytti on nyt murrettu – ja semmoisen hokeminen voitaisiin jo lopettaa. Kuitenkin, vaikka koko ajan mennään eteenpäin,  niin meillä ei vielä ole yhtä paljon naisia kuin miehiä töissä teknologia-alalla, ja meillä on koko ajan samalla huutava pula tekijöistä, eli tilaa olisi tulla. Ja niinkuin huomattiin – niinkuin Miljakin sanoi –  että että teknologia-alalla ollaan kaiken lisäksi huomattu, että diversiteetti on erittäin hyvä asia, elikkä naiset ovat enemmän kuin tervetulleita teknologia-alalle. Niin miten te näkisitte, mikä voi vielä estää – tai Marjo sanoi äsken, että paljon on myös omien korvien välissä – niin mitkä uskotte, että on ne esteet, että ei sitten ehkä valita kuitenkaan sitä teknologia-alaa? Sofia?

 

[00:18:45.950] – Sofia Pohls

Yksi iso myytti mun mielestä, mikä tähän alaan liittyy, on se, että tämä ala tuntuu niin myyttiseltä.  Ikään kuin täällä vaadittaisiin jotain ihan suunnattomia urotekoja, että tälle alalle pääsee. Ihan oikeasti, ne kaikista teknisimmätkin tehtävät on tehtäviä, jotka kuka tahansa voi oppia – ja näin se on. Aika harva duuni on mitään rakettitiedettä. Mun mielestä tällä alalla pitäisi jotenkin tuoda – musta on esimerkiksi tosi hienoa, että koodausta ollaan tuotu kouluihin. Että näytetään, että ei se ole sen ihmeellisempää. Se on vaan tiettyjen jonojen laittamista ja tiettyjen asioiden ymmärtämistä.  Kun sulla on perustieto kunnossa, niin kyllä kuin kuka tahansa voi tän duunin oppia. Mun mielestä tähän alaan liittyy joku sellainen mystisyyden verho, joka pitäisi poistaa ja valottaa vähän. Expoja enemmän jo peruskoulutasolle, että “Hei, tällaista tää duuni on”. Tuo sun lapsi koodaamaan päiväksi sun duunipaikalle.

 

[00:19:47.160] – Milja Köpsi

Me tehtiin kyselytutkimus meidän yhteisölle tossa marras-joulukuussa ja siellä oli sellainen kysymys, että miksi he ovat mukana tässä, miksi koodaavat ohjelmia, ja tää tukee tosi paljon tota Sofian kommenttia. 58% heistä vastasi, että he haluaa lisätä omaa ymmärrystä tästä toimialasta, mikä tarkoittaa just sitä mystistä verhoa. Mutta kuitenkin 50% vastanneista on kiinnostunut alasta ja haluaa kasvattaa sitä omaa tietotaitoa. Siihen meillä on duunia. Ja se, että jalkaudutaanko, just niinkuin Sofiakin sanoi… Tää menee tämmöiseksi, että me ollaan samaa mieltä kaikki toistemme kanssa koko aika! Se on tosi tärkeetä, että me mennään sinne kouluun ja tarjotaan niitä mahdollisuuksia. Mä olen omasta työstäni tosi ylpeä, koska nämä aikuiset naiset, joilla on jo ymmärrystä jostain tietystä toimialasta, niin he lisää sitä omaa ymmärrystä softasta ja ohjelmistokehityksestä. He pystyy myös parantamaan sitä omaa työasemaansa ja he on kuitenkin niitä ihmisiä, jotka kasvattaa niitä tulevaisuuden ihmisiä. He on tosi kriittisessä asemassa sen suhteen, että ne tulevat sukupolvet ymmärtää, mitä se ohjelmistokehitys ja teknologia-ala oikeesti on.

 

[00:20:56.520] – Katariina Engblom

Tämä onkin mielenkiintoista, että koko ala on mystinen. Marjo, miten sä kommentoisit?

 

[00:21:05.130] – Marjo Miettinen

Joo mystinen, mutta onhan se vanhoillinen ja vanhakantainen. Siinä voi vähän niinku ehkä ravistella myös tätä miehistä ajattelua, että se on niin paljon helpompi edetä ja niin helpompi valita henkilöitä. Täytyy vähän kyllä Sofiaa katsoa kanssa, että näillä rekrytointifirmoilla on iso rooli tässä. Jos ei se yritys tajua itse, joka hakee, sanoa, että etsikää niitä naisia tähän longlistaan, niin  rekryfirman pitäisi ymmärtää tuoda niitä myös esille. Ymmärrän Sofiaa, että sä oot varmaan tätä tehnyt, mutta tää on hirveen tärkee, koska mä olen tehnyt tätä rekrytointihommaa ja joutunut sanomaan aina välillä, että “Hei, haloo! Missä ne naiset on?” Täällä istuu paljon sellaista vanhakantaista ajattelua, joka estää. Meidän täytyy siis myös saada nämä miehet uskomaan tähän. Että on hyvä asia, että niin naisia kuin miehiä on yhtä lailla teknisillä aloilla. Se on win-win tilanne meille kaikille.

 

[00:22:17.740] – Katariina Engblom

Täysin samaa mieltä. Sofia, miten sä haluaisit omasta näkökulmastasi kommentoida?

 

[00:22:25.090] – Sofia Pohls

Siis just tätä, mitä Marjo sanoi, niin iso kiitos tästä, koska tää on nimenomaan sellainen asia, mistä me ollaan paljon puhuttu tämmöisen yhteiskuntavastuun kannaltakin, niin kuin Finders Seekersilläkin on jo todettu. Yksi meidän isoimmista tehtävistä meidän asiakkaiden kanssa on haastaa sekä tässä, että se toinen, niin kuin vaikka suomi VS englannin kieli. Tämän tyyppisten kysymysten kanssa. Mä näen todella ison vastuun rekrytoinnilla. Ne naiset ei ihan itsestään sinne pipelineen tule, jos niitä ei sinne itse etsitä, haeta ja aktiivisesti tehdä työtä sen kannalta, että työpaikkailmoitukset on kutsuvia. Siihen rekrytointiprosessiin osallistuu mahdollisimman diversioitu jengi, joka pystyy myös niinkun… On fakta, että kun laitetaan sinne esimerkiksi naisia, niin luultavasti tulee valituksi enemmän naisia. Siis, nää on vaan tällasia… Me ei voida niille mitään. Meillä on kaikilla omia ongelmia mielen sisällä. Niitä on ja niitä on hyvä aktiivisesti poistaa. Just se, että haetaan aktiivisesti niitä naisia tai muita vähemmistöjä siihen rekrytointiprosessiin ja rekrytointiputkeen, niin se on ihan supertärkeä tehtävä. Ja sen lisäksi lisätään tietoisuutta siitä, just vaikka nyt tällaisia tietynlaisia stereotypioita, niinkuin vaikka tää yliopistokoulutuksen vaatiminen, joka saattaa estää joitakin aikuisia kouluttautuneita naisia pääsemästä alalle.  Poistetaan näitä. Keskustellaan näistä. Tuodaan niitä esille. Se on super, super tärkeä asia.

 

[00:23:55.050] – Milja Köpsi

Sofia ja Marjo taisikin molemmat mainita siitä, miten tärkeää naisesikuvien ja vertaistuen saaminen on, mutta sen lisäksi mä peräänkuulutan sitä, että miehillä, niinkuin Marjo vähän herättelikin, niillä miehillä on vähän vastuu tässä. Mä otan ainakin Mimmit koodaa-ohjelmaan mukaan tosi ilomielin – haluan ensin nostaa naisia esiin – mutta otan ilomielin  myös miehiä mukaan kouluttajiksi ja puhujiksi, koska se on niiden miesten vastuulla ottaa niin kuin rooli siitä, että he ottavat naiset sekä myös kaikki muut vähemmistöt huomioon ja he osoittavat, että he ovat toivottua kollegaseuraa. Miehet pystyy osoittamaan sen, että on turvallista tulla teknologia-alalle. Siinä on myös sellaisia pelkoja, mitkä saattaa tietynlaisia ihmisiä ja vähemistöryhmiä pelottaa. Täytyy olla mukana kaikenlaisissa ohjelmissa ja kampanjoissa. Olla omalla osallaan, ihan jokainen meistä, mukana lisäämässä sitä tietoisuutta siitä softaymmärtämisestä.

 

[00:23:56.570] – Sofia Pohls

Mä vielä komppaisin just tota, mitä Milja sanoi. Mun mielestä yksi sellainen tärkeä asia oikeastaan kaikille, jotka on liiketoiminnassa mukana ja jotka rakentaa vaikka digitaalisia palveluita – tai mikä tahansa se ratkaisu onkaan – on mustaa ne loppukäyttäjät.  Kuitenkin loppukäyttäjistä tosi monissa palveluissa 50% on naisia ja silloin, jos se tiimi, joka sitä rakentaa, on täysin miestiimi tai miehistä koostuva tiimi, niin heille saattaa olla tosi vaikeaa rakentaa sellainen palvelu, joka puhuttelee 50% niistä käyttäjistä. Tää on yksi niistä tärkeimmistä syistä, minkä takia se diversiteetti pitää ottaa agendalle aktiivisesti. Ne, jotka rakentaa niitä tuotteita, heidän täytyy ymmärtää käyttäjäryhmää. Käyttäjäryhmän ymmmärtäminen voi olla tosi hankalaa, jos sulla on täysin homogeeninen ryhmä.

 

[00:25:53.720] – Marjo Miettinen

Tuli itseasiassa mieleen vuosia sitten, yli 10 vuotta sitten, kun olin meidän tuotekehityksessä Enstossa ja sanoin, että voi  herranen aika sentään! Teidän täytyy nyt kysyä joltain ryhmältä, että onks tää järkevä käyttää, kun teknisesti on kaikki mahdollista. Insinöörit kehittää, tuotekehittelijät, mahdollisimman teknisesti hienoa taidetta, josta sitten käyttäjäystävällisyys unohtuu. Mä sanoin, että jos ette muuta keksin, niin esitelkää se vaimolle siellä kotona ja kysykää, että onko tätä hyvää käyttää. Niin oli aika moni tehnytkin, ja ihmettelivät, että ei ne tykänneetkään tästä. Kaikkia konsteja on vuosien varrella käytetty. Tää vaan osoittaa sen, että me tarvitaan molempia. Ei se tarkoita sitä, että kaikki naiset tulee ja valloittaa nyt kaikki paikat. Meillähän on Enstossa tilanne, että 50/50 on työntekijät globaalisti naisia ja miehiä. Johdossa sitten ei ole enää samanlainen tilanne.

 

[00:25:53.720] – Katariina Engblom

Näin se vaan on. Tämä on aivan briljantti esimerkki. Ehkä selittely tai tällainen sen sijaan, että menee ja tekee, ja osallistaa. Se on aika monellakin tasolla hyvin tarpeellista ja erittäin mielenkiintoista. Milja?

 

[00:26:39.640] – Milja Köpsi

Siis aamen edellisille puheenvuoroille, mutta tässä on myöskin se, että mä peräänkuulutan tosi paljon konkretiaa. Hypätään pois sieltä teknologiapöhinäpuheesta ja muistetaan se, että se meidän kohderyhmä on ihan jossain muualla kuin siellä meidän kuplan sisällä. Silloin meidän pitää tuunata sitä meidän omaa tapaa puhua. Mä käytän tosi paljon hirveän selkeästi konkreettisia esimerkkejä elävästä elämästä. Kerron, että Prisma on softatalo. Kerron että Iltalehti, YLE, nää kaikki on softataloja, softavetoisia taloja. Softa kuitenkin pyörittää kaikkia muita toimialoja. Sä olet todennut esim. jollain tapaa osa sitä softatoimialaa. Mä käytän ihan hirveän radikaalia esimerkkiä kuukautisapplikaatioista. Eli jos sulla on vaikka joku kuukautishäiriö. Kuka tahansa valkoinen jäbä pystyy sen koodamaan, mutta jos sä olet nainen, jolla on kuukautisiet, jos olet nainen, jolla on kuukautishäiriö, tai sä olet tervydenhoidon ammattilainen, sä pysty konfiguroimaan siihen tuotteeseen jotain, joka antaa sille loppukäyttäjälle lisäarvoa. Jos me nyt tuunattaisiin sitä puhetta tämmöiseksi, että on ymmärrettävissä, että mitä se softa on, me pysyttäis tekemään tosi iso muutos.

 

[00:28:43.250] – Katariina Engblom

Se on näin ja tää on tosi jännä, että niin softa tai teknologiahan vaan tulee alalle kuin alalle, eikä me tehdä sitä teknologiaa teknologian takia vaan sitähän tehdään tavallisille ihmisille. Myöskin meidän Microsoftin toimitusjohtaja Satya Nadellan on sanonut, että tulevaisuudessa kaikki yritykset ovat softayrityksiä.

 

[00:29:06.230] – Sofia Pohls

Mä just komppaan Miljaa siinä, että kuka tavallaan ratkaisee nimenomaan naisten elämään liittyviä kysymyksiä, niin jos miettii tälleen yritysten historiassakin, niin se on toiset naiset. Näin se vaan on. Ja se on ihan ymmärrettävää. Mun mielestä sen takia me tarvitaan myös lisää naisia teknologia-alalle. On tosi paljon sellaisia, just vaikka kuukautisiin liittyvät kysymykset tai muut naisten elämää liittyvät kysymyset, jossa naisten pitää rakentaa niitä ratkaisuja toisille naisille, koska se on tosi vaikeeta. En mäkään pystyis rakentamaan jotakin täysin miehille suunnattua ratkaisua, koska en ymmärrä sitä kysymystä täysin. Mä en tiedä mitä kaikkea siihen liittyy. Näin se on.

 

[00:29:53.240] – Katariina Engblom

Mä haluaisin vielä palata…Joku teistä mainitsi esikuvia. Mun mielestä esikuva on se, joka tavallaan vähän kuin henkilöittää sen. Jos ala on mystinen, tai on stereotypioita, niin jos on joku semmoinen esikuva, jonka tuntee tai johon voi jollain tavalla samaistua, niin se tuo sen koko homman paljon lähemmäksi ja se ehkä ei olekaan niin mystistä tai eriskummallista. Mä pohdin tätä… Marjolla on ollut mulle suuri – erittäin suuri – merkitys sekä tämän Women in Tech edelläkävijyyden kautta ja ylipäätänsä sitä, että millä tavalla sä toimi esikuvakuvana. Sä oot esillä omalla nimellä ja naamalla ja otat kantaa asioihin.  Sä olet mun ainoa esikuva. Mulla ei oikeastaan ole muita. Sitten, kun mietti – siis, se on totta – miettii sitä, että tarvitaan esikuvia kaikille. Nuorille ja jäsenille, uusille ketkä haluaa alalle alalle. Kuitenkin, kun mä olen puhunut tästä tosi monessa yhteydessä ja useampi taho on sanonut mulle että, joo, me tiedetään, me ollaan tunnistettu ja esimerkiksi, kun haetaan puhujaa jonnekin tai haetaan paneelikeskustelijaa jonnekin, niin me pyydetään naisia. Mutta, kun se tavallisin vastaus on se, että ei. He eivät halua tulla, kun taas miehet yleensä tulevat. Mä oon pohtinut tätä tosi paljon. Mun mielestä meillä on vastuu myös toimia toisillemme esikuvina, ja konkreettisena esimerkkinä tästä podcast hostina nollakokemuksella tänään. Koska mä aattelin, että täytyy uskaltaa ja täytyy laittaa itsensä peliin sen takia, että me kaikki tarvitsemme esikuvia ja tavallisia henkilöitä, joihin me voidaan samaistua. Miten te näette tän ja näettekö tämmöistä jarruttelua? Milja?

 

[00:32:09.250] – Milja Köpsi

KYLLÄ! Siis ensinnäkin, musta on ihanaa, että sä nimenomaan mainitset ton tavallisia ihmisiä, koska mä olen esimerkiksi tosi huono esikuva, koska mä olen kohtuullisen sanavalmis, olen isokokoinen ja läpeensä tatuoitu ja melkoisen reipas, kun sitten taas voi olla sellaisia herkkiä pienempiä naisia, jotka haluaa itsensä kaltaisen esikuvan. Eli ei riitä se – kaikki kunnia Marjolle – ei riitä, että meillä on vain Marjo, tai että meillä on vaan Linda Liukas, vaan me tarvitaan ihan jokanäköistä, -väristä, -kokoista ja -seksuaalista edustavaa, urapolkua, opintopolkua, tulevaa. Silloin esimerkiksi meidän Ompeluseuran, Level Up-koodarin ja Women in Techin kaltaiset yhteisöt nousee tosi tärkeään asemaan, koska siellä pystytään käymään siellä pinnan alla sitä vertaistukea ja vertaisesimerkkikeskustelua. Mulla on toi sama ongelma, että mun on vaikeaa saada naispuhujia. Meillä on se ongelma, että meillä on kympintytön syndrooma, meillä on huijarisyndrooma, meillä on perhearkea, tosi moni on ujo, ei ole kokemusta, eikä ole sellaista “halua” työntää itseään esiin. Sitä varten meidän yhteisössä on esimerkiksi muutama alalla työskentelevä nainen noussut esiin, ja he haluavat vetää useamman workshopin yhteisölle, jossa käydään läpi nimenomaan tätä, että miten sä voit saada itsestäsi sen rohkeuden ja miten sä esittelet sitä asiantuntijuutta, miten sä voit tarjota sun puheenvuoroja eri tapahtumiin. Mutta myös sitä, että minkä sä sanoit, että miten yhteisönä meidän täytyy olla tukemassa toisiamme ja nostamassa uusia tyyppejä esiin. Tosi pitkästi ja hartaasti ja koko  pakka tyhjeni, anteeksi.

 

[00:32:40.960] – Katariina Engblom

Tämä selkeästi resonoi ja tää on selkeesti myös semmonen, mistä puhuttiin alussa, siitä tekemisestä. Ei vain puhuta, vaan tehdään. Mun mielestä tää on semmonen, mitä mä haluun oikein call outina kaikille kuuntelijoille, että kun teitä pyydetään, niin sanokaa kyllä. Menkää mukaan.

 

[00:34:13.270] – Marjo Miettinen

Joo siis, voitte vaan kuvitella, kun mäkin oon ihan hirveesti puhunut, että miten paljon mä oon pelännyt, kun mä oon mennyt niitä puheita pitämään.  Koska mä niinkuin näen sen, että kun sä menet esiintymään, niin kannattaa ollakin vähän jännittynyt, koska se kertoo siitä, että sä otat sen kuulijakunnan ihan tosissaan ja olet oikeesti paneutunut ja miettinyt sitä. Mä tänä päivänä vielä muistan mun ensimmäisen julkisen esiintymisen, joka oli yläkoulussa vanhempainiltana ja mä olin oppilaiden puolesta pitämässä puheenvuoron. Mulla oli niin löysä vatsa yöllä,  että mä meinasin kuolla. Mä pelkäsin niin hirveesti! Ja tää ei ole ainoa kerta. Mun kaikkein kammottavin esiintymiskokemus on, että ne soitti Lontoosta, ja pyysi minua arabimaahan Bahrainiin pitää esitelmää 150:lle sheikille. Mä ihan oikeesti päätin, että mähän menen! Että jos ne haluu naisen sinne 150:lle sheikille puhumaan, niin kai mulla on jotain sanottavaa! Olihan se pelottavaa. Ne istuu ne kaavut päällä siellä hienossa hotellissa. Mä puhuin siis meidän perheyhtiön sukupolvenvaihdoksesta. Se juttu ei ollut tietysti se mun esitelmä, vaan se, että mä pääsin niiden kanssa sitten keskustelemaan mun esittelemän jälkeen. Se, että tuli pienestä Suomesta ja pidin esitelmän, jota ne kuunteli ihan oikeasti, ja ne tuli kysymään multa tän tyyppisiä kysymyksiä, että mitä mä nyt teen? Mulla on kolme poikaa ja mun vanhin poika haluaa vaan lentää. Pitääkö mun pakottaa se nyt johtamaan hänen jälkeen tätä yritystä? Mä sanoin että, kuule, kun sulla on kolme poikaa ja se haluu lentää se vanhin, niin anna sen lentää ja keskustele niiden kahden muun pojan kanssa. Voi olla, että ne on paljon parempia johtajia sinne sun yritykseen. Se käveli kaksi päivää  se sheikki mun perässä ja kiitti mua. Mä aattelin, että mä pyydän siltä 10 000 dollaria tästä konsulttipalkkiota! Ne on niin arkipäiväisiä, saattaa olla nää ongelmat, että tällaisia täyspäisiä kokonaisuuksien ratkaisijoitakin tarvitaan, eikä vain jonkun pienen teknologian yksittäiseen ongelmaan, vaan kaikkea tarvitaan.

 

[00:36:51.830] – Katariina Engblom

Rohkeutta! Toi on aivan mieletön tarina rohkeudesta ja niin kuin me kaikki tiedetään,  rohkeuden yksi määritelmä on se, ettei voi olla rohkea ellei pelkää. Se kuuluu vähän siihen hommaan, että saattaa pelätä. Ensin sanotaan “Ei” mun mielestä ja sitten funtsitaan miten homma hoidetaan. Tukka on välillä vähän pystyssä, kun huimaa, mutta ei se haittaa. Sillä tavallahan myös tehdään isoa muutosta, että laitetaan itsemme likoon. Ja kaikkia jännittää. Se olisi ihan eriskummallista, jos menisi uusiin tilanteisiin ja laittaisi itsensä likoon, eikä jännittäisi. Tavallaan, musta tuntuu, että sen ajatuksen voi unohtaa, koska ihan kaikkia jännittää. Sofia?

 

[00:37:49.070] – Marjo Miettinen

Just samaa voi puhua, kun sa sanoit, että sua jännitti, kun sä aloitit tämän podcastin, kun tämä oli ensimmäinen.

 

[00:37:51.440] – Katariina Engblom

Just! Just näin! Todellakin. Ja stiplasin siinä alussa, koska jännitti ja silti, täällä  ollaan ja onneksi ollaan, koska täällä on ihan mielettömän mielenkiintoinen keskustelu. Sofia?

 

[00:38:09.110] – Sofia Pohls

Me sanotaan aika usein, kun konsultoidaan työnantajakuvan rakentamista, niin meillä on tämmöinen lempilause kuin “Start before you’re ready”.  Aina ei tarvitse olla valmis. Oikeastaan kukaan ei ikinä valmis mihinkään mihin ne menee. Tosi harva meistä on. Sitten on vaan silleen, että okei,  noh, täytyy nyt vaan aloittaa. Täytyy vaan mennä. Joskus mä ajattelen… Mä olen itsekin miettinyt tätä hirveästi. Mulla oli  kauhea kriisi, että voinks mä laittaa mun Linkkariin, että mä olen Keynote Speaker? Sit mä olin silleen, että “Ai no vitsi, kyllä mä oon näitä 10 vuotta tehnyt, mutta emmä nyt tiedä olenko mä kauheen hyvä ja voinks mä sen sinne laittaa”, ja sitten mä olin silleen, että “No eikä, helkkari, mä laitan! Mä haluan olla keynote speaker. Mä haluan olla NBF:n lavalla joku päivä puhumassa. Mä nyt pistän sen sinne. Kyllä mä sitten, kun se NBF-kutsu tulee, niin kyllä mä varmaan sitten on valmis. Tai, jos mä en ookaan valmis, niin sitten mä vaan menen”.  Mut, mä tykkään siitä tosi paljon: Start before you’re ready. Se on kuin kaikessa elämässä. Näin se aina menee. Jostain on vaan alotettava.

 

[00:39:00.830] – Katariina Engblom

Aivan loistavaa ja mä voin kertoa kuulijoille, että meillä on videokamerat päällä ja kaikki peukuttavat täällä ja niin peukutan minäkin. Start before you’re ready. Toi on aivan loisto. Hyvä, Sofia. Hyvä esimerkki. Milja?

 

[00:39:16.890] – Milja Köpsi

Haluan  nostaa tosta Marjon edellisestä puheenvuorosta vielä sen, mitä hän sanoi niin kaikille. Muistakaa nyt tää: jos sua on pyydetty, niin sut on haluttu. Sun asiantuntijuuteen on uskottu ja sut halutaan nähdä, niin älä silloin enää epäile itseäsi! Harjoitus tekee mestarin. Marjolla on ollut vatsa sekasin. Mä olen itkenyt yhdessä esityksessä ja yhden mä jouduin jättämään kesken. Näitä tulee. Mä olen ohjannut lukemattomia kokemattomia puhujia nyt viime vuosien aikana lavalle. Yleisöt tsemppaa, kun se puhuja tärisee siellä ja jännittää. Yleisö tsemppaa ihan hirveesti, ja ihmiset yleensä saa kaikkein parhaimmat palautteet, koska se on uskottavaa. Se on samaistuttavaa. Harva meistä on Nordic Business Forumin lavalle luotuja puhujia, niin ammmattilaisia. Silloin se koskettaa tosi paljon, että “Oi vitsi, toi on ylittänyt itsensä! Se on mennyt kertomaan stooriaan! Se uhrautuu meidän puolesta hirveesti!” Siitä tulee tosi paljon arvoa niille kuulijoille ja se on niille oikeasti tosi, tosi tärkeää. Eli, jos nyt joku meistä ottaa teihin yhteyttä ja pyytää teidät puhumaan, niin me ihan oikeesti halutaan kuulla sua. Ihan sama miten paljon sä änkytät tai hikoilet. Me halutaan kuulla sut.

 

[00:40:39.110]

Mieletöntä!  Musta tuntuu, että tää on se kohta, kun meidän pitää lopettaa tää podcast, koska mä oon niin fiiliksissä. Mähän voimaannuin tästä myös. Mä mietin tätä mun ensimmäistä podcast moderointia ja mun stiplailua alkuspiikistä. Mä olin funtsinu, että pitäiskö kysyi meidän tekniseltä johtajalta, että voidaanko ottaa uusiksi, mutta nyt mä taidan pyytää Joonasta, että pidetään se, niin kaikki kuulee, että tolta kuulostaa, kun vähän hermostuttaa ja vähän stiplailee, mutta ei se mitään, koska me mennään eteenpäin. Ja jos mä vedän nyt pikkasen yhteen tässä ja funtsitaan. Me puhuttiin naisista teknologia-alalla. Me puhuttiin myyteistä. Mun mielestä me ollaan ainakin pari, kolme myyttiä mun laskujen mukaan tässä murrettu. Yksi on se todistettavasti, että matematiikka kiinnostaa naisia. Niin kuin Marjo pointtasi, niin meillä on ollut enemmän matematiikan kirjoittajia, ekaa kertaa nyt, naisia kuin miehiä, mikä on aivan uskomattoman hienoa. Myöskin meillä oli vahvaa todistusaineistoa monesta suunnasta, että naisia todellakin kiinnostaa teknologia-ala eli se myytti on myös murrettu. Se, joka jäi vähän mulle ainakin mietintämyssyyn on se, että näköjään koko ala on vähän myyttinen ja musta tuntuu, että se on ehkä meidän seuraava tehtävä murtaa tämä myytti, että teknologia-ala olisi jotenkin niin erilainen kuin muut, koska ensinnäkin se ei oo. Ja toisaalta, niin kuin puhuttiin, itse asiassa kaikki yritykset ovat muuttumassa tavalla tai toisella softayrityksiksi, jolloinka tää onkin aika mielenkiintoinen. Se tulee osaksi kaikkea yritystoiminta. Sit tähän loppuu vielä tähän uskaltamiseen ja siihen, että lähtee ja uskaltaa kokeilla – mun mielestä tässä oli aivan mainioita tarinoita siitä, millä eri tavoilla me kaikki jännitämme näitä asioita. Sitten, me saatiin kaksi mainiota iskulausetta mun mielestä tässä, mitä mä haluun toistaa, ja joita mä teidän luvalla tuun vielä käyttämään jossain. Toinen oli “Start before you’re ready” eli “Aloita ennen kuin olet valmis”. Ja toinen tää siihen esikuvarooli ja siihen, että mene mukaan: Jos sua on pyydetty, sua on haluttu. Se on aivan, aivan loistava! Tässä kohtaa haluaisin kiittää teitä kaikkia, Marjo, Milja, Sofia. Oli aivan uskomattoman hienoa jutella teidän kanssa mutta tuntu, että me oltais voitu jatkaa vielä pitkään. Ehkä jatketaan joskus toiste. Ette ikinä tiedä. Varmaan tässä kaikki tuli lupautuneeksi puhujaksi, jos sopiva kutsu tulee, koska me voimme. Iso kiitos! Mä toivon, että keskustelu jatkuu somessa. Me voidaan käyttää häshtägia #surfacethewomen. Keskustellaan siitä, että miten voidaan lisää myyttejä murtaa. Ja jos jollain on hyviä ideoita siitä, miten me voidaan murtaa myytti siitä, että koko teknologia-ala on jotenkin myyttinen tai mystinen, niin se olisi hyvin mielenkiintoista kuulla. Marjo?

 

[00:44:19.370] – Marjo Miettinen

Joo, siis, mä haluan ehdottomasti kiittää, Kata, sua, että sä oot tän vetäny ja ideoinut ja sitten nopeasti mainitaan, että EVA julkaissut myös tänään raportin, jonka otsikko on: “Yhä useammin pomona on nainen”. Asia etenee.

 

[00:44:36.590] – Katariina Engblom

Kiitos, upeat naiset.

 

 

Lue lisätietoja Microsoftin yhteiskuntavastuusta

Lisätietoja pyrkimyksistämme

Koulutus

  • Microsoftin oppimisen työkalut: Paint 3D

    Microsoftin oppimisen työkalut: Paint 3D

    Joka vuosi Oulun pohjoisosassa sijaitsevassa Yli-Iin yhtenäiskoulussa aloittaa kolmannelta luokalta painotetun opetuksen kuvaamataito- ja käsityöryhmä. Kädentaitojen kehittymisessä kolmiulotteinen hahmottaminen sekä 3D-suunnittelu on tärkeää. Windows 10 -laitteista löytyy maksuton Paint 3D, joka mahdollistaa kolmiulotteisen suunnittelun ja piirtämisen. Työkalu on helppokäyttöinen, ja luokanopettaja Sari Sälevän oppilailla se on ahkerassa käytössä. Sen voi myös ladata maksuttomasti kaikkiin Windows […]

  • Microsoftin oppimisen työkalut: Syventävä lukuohjelma

    Microsoftin oppimisen työkalut: Syventävä lukuohjelma

    Yli-Iin yhtenäiskoulussa Oulun pohjoisosassa on oppilaita vajaat 300 ja henkilökuntaa noin 30. Koulusta löytyy perusopetuksen luokkien lisäksi esikoululuokka, kaksi pienryhmää sekä joustavan perusopetuksen JOPO-luokka. Yli-Iissä on lähdetty rohkeasti kokeilemaan erilaisia työkaluja luovuuden, kädentaitojen ja erityisopetuksen saralla. Käyttöön on otettu useita Microsoftin tarjoamia oppimisen työkaluja. Erityisluokanopettaja Tuija Perälä on ottanut käyttöön Syventävän lukuohjelman, joka on sekä […]

Teollisuus

  • henkilö, jolla on kypärä

    Valmistavalle teollisuudelle kasvua vastuullisuusratkaisuista

    Suomessa ja muualla Euroopassa ollaan entistä tietoisempia omien valintojen vaikutuksista ympäristöön. Kuluttajat myös kiinnittävät yhä enemmän huomiota yritysten kestävään toimintaan ja tuotantoketjuihin tuotteita valitessaan. Mitä vastuullisuus vaatii valmistavan teollisuuden yrityksiltä? Entä miten digitalisaatio auttaa vastuullisuuden edistämisessä? Kestävä kehitys on noussut keskeiseksi puheenaiheeksi myös valmistavassa teollisuudessa. Ekologisuus tuo liiketoiminnalle mahdollisuuksia mutta myös vaatimuksia niin lainsäädännöstä, asiakkailta, sijoittajilta kuin myös työntekijöiltä.    Suomessa valmistavan teollisuuden kestävää kehitystä ohjaavat esimerkiksi hallituksen hiilineutraaliustavoitteet, joita useat suomalaiset toimijat ovat täydentäneet omilla tavoitteillaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Konkreettisia kestävän kehityksen toimenpiteitä ovat […]